Talvikauteen kuuluu monenlaisia herkkuja

Juhlapäivien historiaa

Runeberginpäivä 5.2.

Johan Ludvig Runeberg eli vuosina 1804-1877 ja häntä pidetään Suomen kansallisrunoilijana. J. L. Runeberg mm. kirjoitti sanat Maamme-lauluun ja työskenteli kaunopuheisuuden dosenttina Helsingin yliopistossa. Vielä tänä päivänä elää sanonta ”puhuu kuin Ruuneperi”, joka tarkoittaa toisaalta lahjakasta, monisanaista ja kaunopuheista sanaseppää tai toisaalta pitkästyttävää, vuolaasti ja loputtomasti jatkavaa puhujaa.

Runebergille on pystytetty useita muistomerkkejä ja patsaita. Tunnetuin niistä lienee Helsingin Esplanadin puistossa sijaitseva patsas, joka on hänen poikansa Walter Runebergin veistämä. Runebergin päivän maistuvin perinne on tietysti runebergintorttu. Se on myös virallinen liputuspäivä.

Ystävänpäivä 14.2.

Ystävänpäivän juurten arvellaan olevan antiikin Rooman Lupercalia-juhlassa ja Pyhän Valentinuksen päivässä. Ystävänpäivää vietettiin Englannissa jo 1500-luvulla ja Yhdysvaltoihin juhlapäivä levisi vasta 1800-luvulla. Monissa maissa juhlaa on juhlittu erityisesti rakastavaisten päivänä, mutta Suomessa ystävänpäivän perinteisiin kuuluu ystävien muistaminen esimerkiksi postikortein.

Laskiainen

Laskiaisella on sekä pakanallisia että uskonnollisia perinteitä. Ajankohta määräytyy vuosittain pääsiäisen mukaan ja yksi ehdokas nimen alkuperäksi onkin paastoon laskeutumisessa. Laskiaista on juhlittu Suomessa talviriehana, johon kuuluu mäenlasku ja muut talviset ulkoaktiviteetit. Entisaikaan ja miksei vieläkin laskiaismäessä huudetaan: ”pitkiä pellavia!”. Mitä kauemmas kelkka luisti, sitä pidempiä pellavia saatiin.