Kohde-esimies Kristi Hint

Kun aulavartija Kristi Hint ottaa minut vastaan Helsingin Satamatalon aulassa, en voi olla ajattelematta sanontaa siitä, että aula on yrityksen käyntikortti. Ensivaikutelmani ei voisi olla lämpimämpi, kun Kristi toivottaa minut tervetulleeksi työpaikalleen ja ohjeistaa täyttämään vierailijalomakkeet. 

Kulkiessamme käytävällä Kristi tervehtii jokaista vastaantulevaa ihmistä leveällä hymyllä ja tervehdyksellä. Välillä kieli vaihtuu sujuvasti venäjäksi, mutta hymy pysyy samana. On vaikea uskoa, että Kristi on työskennellyt Satamatalossa vain yhdeksän kuukautta, ja ettei hän itse asiassa virallisesti kuulu talon henkilökuntaan, vaan tekee töitä palveluyhtiö Palmian kautta. 

"Aina kun menen uuteen paikkaan töihin, haluan ottaa sen haltuuni. Monikaan täällä ei välttämättä ole hoksannut, että en ole varsinaisesti heidän porukkaansa", Kristi kertoo ja jatkaa: "Parhaassa tapauksessa työpaikasta ja sen ihmisistä tulee kuin perhettä tai ystäviä."  

Aulan on oltava ystävällinen ja turvallinen paikka 

Kun astumme Satamatalon parvekkeelle, ymmärrän, miksi Kristi halusi juoda aamukahvit juuri täällä. Parvekkeelta aukeava näkymä voisi olla suoraan Helsinkiä kuvaavasta postikortista. Tuomiokirkon ja Uspenskin katedraalin kupolit ovat kääriytyneet syyskuisena aamuna sumuverhoon, ja ilmassa on ensimmäisiä kertoja syksyn tuntua. 

Kristi Hint kertoo rakastavansa Satamatalon parvekkeelta aukeavaa näkymää. 

"Rakastan kävellä Rautatientorilta tänne töihin. Meri ja tämä maisema ovat niin mahtavat", Kristi kertoo ja tarjoaa samalla vilttiä lämmikkeeksi. 

"Vaikka sijaitsemme aivan Olympiaterminaaliin vieressä, täällä on hyvin rauhallinen ja kodinomainen ilmapiiri. Ei uskoisi, että täällä kulkee joka päivä tuhansia ihmisiä." 

Kristi on halunnut ensimmäisestä päivästään asti varmistaa, että jokainen asiakas tuntee itsensä tervetulleeksi Satamataloon. 

"Minulle on tärkeää, että aula on ystävällinen, turvallinen ja auttava paikka, jossa jokainen vieras tulee huomioiduksi." 

Asiakaskohtaaminen työn keskiössä 

"Täällä käy talon omien työntekijöiden lisäksi monenlaisia vierailijoita aina eksyneistä turisteista lähtien. Päivän aikana saa usein puhua suomen lisäksi englantia, venäjää tai viroa. Lähes aina löydetään joku yhteinen kieli", Kristi kertoo. 

Vaikka kielitaidosta on työssä hyötyä, näkee Kristi aulavartijan tärkeimpänä tehtävänä asiakkaan kohtaamisen. Hän ottaa jokaisen vieraan vastaan hymyllä ja tervehdyksellä, vaikka kaikki eivät siihen aina vastaisikaan. Kristi kuitenkin luottaa siihen, että kukaan ei ole vielä tervehdyksestä loukkaantunut. 

"Yhdenkin miehen kanssa sanomme päivän aikana varmaan kymmenisen kertaa moi, mutta olemme sopineet, että ei sen tarvitse olla hassua ollenkaan", Kristi nauraa. 

Palmian aulavartija Kristi Hint toivottaa Satamatalon vieraat tervetulleiksi. 

Kristille on tärkeää, että jokainen asiakas tulee kohdatuksi ja huomioiduksi aulaan astuessaan. 

Kun Kristi aloitti Palmian kautta Satamatalon aulavartijana, hän halusi tehdä työnsä heti samalla asiantuntemuksella kuin talon sisäinenkin vartija tekisi. Etenkin alussa se vaati kärsivällisyyttä ja aitoa halua perehtyä kohteeseen. 

"Olen tehnyt itselleni muistilistan, josta saan nopeasti tietoa, jota asiakkaat saattavat kaivata. Totta kai jokaiseen kohteeseen saa kohdeohjeet, mutta kerään itse sellaista nippelitietoa, jolla saadaan asiakkaalle erityisen hyvä kokemus", Kristi kertoo. 

Tarvitseeko vartija muskeleita? 

Tarvitseeko vartijalla olla valtavat muskelit? Entä mitä muita ominaisuuksia työssä vaaditaan? Näitä kysymyksiä Kristi pohti ääneen vartijana työskentelevälle ystävälleen ennen kuin aloitti itse samoissa tehtävissä. 

"Muskeleita et tarvitse, mutta vartijan pitää kestää ainakin välillä tylsyyttä. Jos handlaat sen, niin mene ihmeessä suorittamaan se tutkinto", Kristin tuttava oli tokaissut. 

Kristi suoritti tutkinnon ja myöntää nyt itsekin, että toisinaan vartijan työhön sisältyy yksitoikkoisiakin hetkiä. Ei muskeleista kuitenkaan haittaa ole, päinvastoin. Kristi näkee, että kuntoilu ja itsestään huolehtiminen ovat edellytyksiä työn laadukkaalle suorittamiselle. 

"Kävelen viikossa noin 30–50 kilometriä, yritän myös juosta parikymmentä kilometriä ja käyn salilla kahdesta kolmeen kertaan viikossa", Kristi luettelee ja nauraa kauhistuneelle ilmeelleni – itseäni hengästyttää jo ajatuskin näin tiiviistä treenikalenterista. 

 "On aivan mahtavaa, että saan työpäivän päätteeksi käyttää Satamatalon kuntosalia, ja että Palmia tarjoaa työntekijöilleen liikuntaedun", Kristi hehkuttaa. "Mikä olisi sen helpompi tapa saada sitoutunut ja hyväntuulinen työntekijä kuin satsaamalla työntekijän hyvinvointiin?" 

Kohti suurempaa vastuuta 

Aulavartijan tehtävästä Kristi siirtyi Palmian paikallis- ja aulavartioinnin ylivartijaksi, työn ohessa hän suoritti lähiesimiestyön ammattitutkinnon. Elokuussa 2020 Kristi aloitti Helsingin kaupungin kulttuuritalojen kohde-esimiehenä. Kohteita ovat Annantalo, Vuotalo, Kanneltalo, Malmitalo, Caisa ja Stoa. 

”On ollut upeata huomata, että minuun luotetaan ja minä luotan Palmiaan. Oman esimiehen tuki on ehdottomasti tärkeintä, sillä se luo pohjan kestävälle ja turvalliselle työskentelylle. Uskon myös itseeni, ja uskon siihen, että asioita voi tehdä paremmin ja laadukkaammin. Paljon onkin kohteissani tehtävää ja kehitettävää, mutta niissä on myös huikean paljon potentiaalia. Yhdessä asiakkaiden ja ammattimaisten työntekijöiden kanssa onnistun,” Kristi summaa tähän asti kuljettua matkaa Palmiassa. 

Tämä artikkeli on toteutettu yhteistyössä Duunitorin kanssa ja sen on julkaistu ensimmäisen kerran loppuvuonna 2018. Artikkelia päivitetty 11.9.2020 Palmian toimesta.